Mitä biohajoavuus tarkoittaa?

Kirjoittaja Luonnonkosmetiikka Ry

Biohajoaminen on prosessi, jossa orgaaniset yhdisteet hajoavat mikro-organismien toiminnan seurauksena yksinkertaisemmiksi aineiksi kuten hiilidioksidiksi, vedeksi ja ammoniakiksi. Luontaisessa biohajoamisessa maaperän bakteerit hajottavat maaperään päätyneitä aineita.

Jotta tuote hajoaisi biologisesti, sen on tapahduttava oikeassa ympäristössä ja olosuhteissa. Ilma ja valo voivat heikentää yhdisteiden kemiallisia sidoksia ja nopeuttaa biohajoamista. Myös lämpötila ja muut ympäristöolosuhteet vaikuttavat hajoamisprosessiin. Periaatteessa lähes kaikki materiaalit biohajoavat joskus, mutta siihen voi kulua useita vuosia. Keskeisiä tekijöitä biohajoavuudessa on kuinka nopeasti jokin aine maatuu, aiheuttaako se maatuessaan ympäristölle haittaa ja minkälaiset olosuhteet biohajoavuudelle tarvitaan. Jotkut aineet hajoavat tavallisessa kompostissa, toiset taas vaativat teollisen kompostorin.

Termi biohajoava voi luoda mielikuvan vihreästä tuotteesta. Hyvin usein asiaan liittyy viherpesu. Useimmiten hyvin harvat biohajoavaksi väitetyt tuotteet ovat biohajoavia luonnollisissa olosuhteissa. Monet niistä vaativat korkean paineen ja lämpötilan hajotakseen. Kaatopaikoilla materiaalit hajoavat hyvin hitaasti, jos ollenkaan. Tämä johtuu siitä, että nykyaikaiset kaatopaikat ovat lain mukaan suunniteltu pitämään auringonvalo, ilma ja kosteus poissa, jotta roskien epäpuhtaudet eivät pääsisi ilmaan ja juomaveteen. 

Koska "biohajoava" ei ole säännelty termi kosmetiikkateollisuudessa, brändit voivat väittää tuotteidensa olevan biohajoavia ilman, että niitä tarvitsee testata.  

Kosmetiikassa käytetään joitakin maatumattomia tai hitaammin maatuvia raaka-aineita. Biohajoavuus edellyttää, että tuote ei sisällä esimerkiksi mikromuoveja, silikoneja tai polymeerejä. Polymeerejä käytetään moneen eri tarkoitukseen kosmetiikassa. Polymeerit voivat olla synteettisiä tai luonnollisia. Jotkut luonnonpolymeerit ovat erittäin stabiileja ja niiden hajoamisessa voi kestää kauemmin kuin synteettisten polymeerien. Kosmetiikassa ainesosina käytettyjä luonnollisia polymeerejä, kuten selluloosaa, muokataan usein kemiallisesti niiden suorituskyvyn tai yhteensopivuuden parantamiseksi tuotteessa. Nämä muokkaukset voivat vähentää huomattavasti materiaalin biohajoavuutta. Synteettisiä polymeerejä ovat esimerkiksi silikonit, akryylijohdannaiset ja polyesterit. Jotkut synteettiset polymeerit, kuten polyakrylaatit, eivät yleensä ole biohajoavia ja voivat kertyä ympäristöön. Polyakrylaatteja käytetään muun muassa hiusväreissä, kynsilakoissa, ripsiväreissä, hiuskiinteissä ja aurinkorasvoissa. Jotkut synteettiset polymeerit sisältävät luonnossa esiintyviä kemiallisia sidoksia ja ovat helposti biohajoavia.

Jotta kosmetiikkatuotetta voidaan kutsua biohajoavaksi, se pitää ensin todentaa esimerkiksi OECD 301 -biohajoavuustestillä. OECD 301 -testin mukaan materiaalin on biohajottava vähintään 60 % alle 28 päivässä hapellisissa ja hapettomissa olosuhteissa.

← Vanhemmat kirjoitukset Uudemmat kirjoitukset →